Vaihtoni Kanadassa alkoi virallisesti 28.8.2026, kun muutin sisälle asuntolaan. Tässä postauksessa käyn läpi ensimmäisiä päiviäni ja viikkojani Reginan kampuksella ja ylipäätään Kanadassa.

Lensin Torontosta Reginaan perjantaina, eli asuntolan sisäänkirjautumispäivänä. Oppitunteja minulla ei ollut kuitenkaan heti, vaan vasta seuraavana tiistaina. Edessä oli siis pitkä viikonloppu aikaa asettua aloilleni kampukselle sekä kaupunkiin.

En tiennyt Reginasta oikeastaan juuri mitään etukäteen. Olin googlannut lähinnä sen, että kaupunki sijaitsee lähellä Yhdysvaltoja, ja asukasluku on kahden sadan tuhannen paikkeilla. Juuri ennen lähtöäni kävin kylässä ystävälläni, jonka kanssa tutkimme koulun ruokailumahdollisuuksia sekä kaupungin nähtävyyksiä. En varsinaisesti ollut vakuuttunut, mutta en mitenkään pettynytkään. Oikeastaan odotukseni olivat innokkaat, mutta samalla neutraalit, ja päätin vain saapua perille ja katsoa, mitä tuleva tuo tullessaan.

Regina

Regina on reilun kahden sadan tuhannen asukkaan kaupunki Saskatchewanin provinssissa, Kanadassa. Kaupunki sijaitsee provinssin eteläosassa, melko lähellä Yhdysvaltain rajaa. Vaikka kaupunki on asukasluvultaan vain hieman pienempi kuin esimerkiksi Tampere, on se mielestäni huomattavasti pienemmän oloinen. Luulen, että tämä johtunee siitä, että kaupunki on melko laajalle levittäytynyt, eikä sillä ole massiivista keskusta-aluetta. Keskusta ei ole lainkaan niin vilkas kuin isojen kaupunkien keskustat ovat, vaan asukkaat ja palvelut ovat levittäytyneet laajalle alueelle.

Bussit kuitenkin kulkevat melko kätevästi keskustan läpi kaupungin eri alueille, ja kampuksella on useassa paikassa bussipysäkki aivan vieressä. Tämä kaupunki, kuten koko muukin Pohjois-Amerikka, on suunniteltu autoilun ympärille. Täällä kaikkialle liikutaan autolla tai bussilla, eikä esimerkiksi pyöräilijöitä juurikaan näy. Suunnilleen kaikkialta löytyy kyllä jalkakäytäviä, mutta kävely ympäriinsä on melko epäkäytännöllistä juuri etäisyyksien vuoksi. Tämä vähän selittääkin juuri sitä, miksi kaupunki on niin laajalle levittäytynyt, eivätkä monet palvelut ole kävelymatkojen päässä.

Koko Saskatchewanin osavaltio on oikeastaan melkoista maalaismiljöötä. Kun matkustaa vain vähän keskustan ulkopuolelle, maisema näyttäytyy oikeastaan vain peltoina ja maaseutuna. Monelle vaihtarille tämä on melkoinen yllätys, vaikka he olivatkin tietoisia, mihin ovat tulossa. Täällä on vaihtareita esimerkiksi Mexico Citystä, Tokiosta ja Intian useista kaupungeista, joten ymmärrän ihmetyksen. Itselleni maisema ei ole kovinkaan ihmeellinen, oikeastaan se mielestäni muistuttaa hieman Suomea. Sen lisäksi olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta, joten olen tottunut suurin piirtein tällaiseen.

Asettuminen asuntolaan

Asettuminen kampukselle kävi loppujen lopuksi todella mutkattomasti. Saavuin kampukselle sattumalta samaan aikaan kolumbialaisen pojan kanssa, joten saimme samanaikaisesti lyhyen ja ytimekkään perehdytyksen muutamalta koulun henkilökunnan jäseneltä. Hetken kuluttua olimmekin jo avaimet käsissämme matkaamassa kohti asuinrakennustamme. Infopläjäyksen päätteeksi hissi pysähtyi toiseen kerrokseen, jossa perehdyttäjämme tyrkkäsi minut hissistä ulos saatesanoilla: ”This is your floor, welcome to Regina!” Hieman hölmistyneenä jäin vain tönöttämään käytävälle tavaroideni kanssa. Lähdin sitten kuitenkin suunnistamaan kohti huonettani, joka löytyi melko helposti.

Avattuani oikean oven olin oikein positiivisesti yllättynyt! Huone oli juuri sopivan kokoinen ja se sisälsi tarvittavat huonekalut: lipasto, naulakko, nojatuoli, sänky, kirjoituspöytä, allastaso ja peili sekä jääkaappi ja mikro. Kylpyhuone oli yhteydessä toisella puolella olevaan huoneeseen, joten sen tulisin jakamaan toisen opiskelijan kanssa. Tajusin melko pian, että huoneessa ei ollut huonekalujen lisäksi valmiiksi mitään elämiseen tarvittavia perusasioita. Ei lakanoita, ei saippuaa, ei pyyhkeitä, ei mitään. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, kävin heti vuokraamassa liinavaatteet päärakennuksen aulasta. Sen jälkeen asettelin tavaroita paikoilleen ja menin hetkeksi aloilleni lepäämään, sillä minulla oli ollut jo melko pitkä päivä. Ajattelin itsekseni, että täällä sitä nyt sitten viimein ollaan, puolen vuoden odotuksen päätteeksi.

Myöhemmin selvisi, että samassa kerroksessa sijaitsi pyykkitupa, eli pyykinpesukoneet sekä kuivausrummut. Niiden käyttö on täällä tehty tosi helpoksi; tarvitset vain pyykinpesukoneisiin asennetun sovelluksen, ja sen avulla skannaat QR-koodin siitä koneesta, jota haluat käyttää. Ei siis tarvitse sohlata kolikoiden kanssa. Lisäksi samassa kerroksessa on yleiset tilat, eli tv, biljardipöytä, pingispöytä sekä pöytiä, tuoleja ja sohvia. Eikä pidä unohtaa automaatteja, joita on täällä muuten joka puolella! Niistä voi halutessaan ostaa juotavaa ja herkkuja.

Tutustumista kampukseen

Koulun kampus on useasta rakennuksesta koostuva alue, jossa opiskelijat asuvat, harrastavat ja käyvät koulua. Kampus itsessään on itselleni yleisesti hieman vieras konsepti. Itse opiskelen Suomessa Turun AMK:ssa, jossa kampus koostuu kolmesta eri rakennuksesta, eikä niissä ole luokkien, auditorioiden ja ruokalan lisäksi mitään ihmeellisyyksiä tai lisäpalveluita. Kukaan opiskelijoista ei asu kampuksella, ei sellaista mahdollisuutta edes ole. Kouluissa käydään opiskelemassa ja lounastamassa, mutta siinä se. Kampus on periaatteessa ja myös käytännössä vain opiskelua varten.

Täällä kampusalue on puolestaan todella iso, ja siihen kuuluu useita eri rakennuksia. Melkein jokaiseen rakennukseen pääsee sisäisiä käytäviä pitkin, joten talven saapuessa minun ei periaatteessa tarvitse poistua ulos kertaakaan päästäkseni huoneestani oppitunneille. Kampuksella on useita ravintoloita, kahviloita sekä esimerkiksi kuntosali, pieni kauppa, kolme liikuntasalia, kaksi uima-allasta, ulkoalueita sekä muutama kirjasto. Koko alue tukee opiskelijoiden kokonaisvaltaista arkea, ja käyhän se järkeen, sillä monet opiskelijat asuvat alueella.

Kampukselta on noin neljän kilometrin matka Reginan keskustaan, joten ihan ytimessä se ei ole. Kuten jo aiemmin mainitsin, bussit kuitenkin kulkevat tosi sujuvasti kampukselta eri suuntiin.

Kouluarki käynnistyy

Ensimmäinen viikko meni kuin silmänräpäyksessä. Kampuksella oli ohjelmaa päivittäin aamusta iltaan, ja yritin osallistua niin moneen aktiviteettiin kuin suinkin pystyin ja jaksoin. Saavuin kampukselle elokuun viimeisenä perjantaina, ja oppitunnit alkoivat heti seuraavana tiistaina. Viikonloppunakin oli onneksi ohjelmaa, mikä oli mielestäni loistavasti ajateltu yliopiston toimesta. Kaikki opiskelijat, etenkin vaihtarit, pääsevät heti saavuttuaan verkostoitumaan muiden opiskelijoiden kanssa ja tutustumaan kampukseen. Löysin itse aktiviteeteista useita kavereita ja pääsin paremmin sisälle kanadalaiseen yliopistomaailmaan. Jos vertaan tämän yliopiston orientaatiota siihen, kun itse aloitin opinnot Turun AMK:ssa, niin ei tarvitse kahdesti miettiä, kumpi vie tässä asiassa pidemmän korren. Täällä olen huomannut, kuinka suurta osaa alkoholi oikeasti näyttelee Suomen opiskelijakulttuurissa.

Koulu lähti käyntiin hyvin, vaikka sitä kovasti jännitin. Käyn täällä ollessani neljä kurssia, joista kaksi on markkinointia, yksi on Tunneäly työelämässä -kurssi ja yksi naisten- ja sukupuolioikeuksien kurssi. Lukujärjestykseni näyttää melko tyhjältä, mutta yhtä oppituntia kohden pitäisi tehdä kolme tuntia itsenäistä työtä. Tiedä sitten, onko tuo määrä omalla kohdallani aivan täyttynyt… Opettajat antavat melko paljon luettavaa tuntien ulkopuolelle, mikä ei mielestäni opinnoissani AMK:ssa ole kovin yleistä. Toki käyn täällä yliopistoa, ja Turussa ammattikorkeakoulua, joten siinäkin on eroa. Kaikki opettajat ovat olleet kuitenkin todella mukavia ja ymmärtäväisiä vaihtareita kohtaan!

Kuten jo kerroin, olen löytänyt koulusta kavereita, joiden kanssa viettää aikaa vapaa-ajalla. Oikeastaan itsenäistä aikaa minulla on ollut melko vähän, suurimman osan päivästä vietän koulussa ja ystävieni kanssa. Pelaamme sulkapalloa, katsomme elokuvia, käymme syömässä ja pyörimme kaupungilla sekä opiskelemme. Uusia ystäviä olen löytänyt muun muassa Ruotsista, Saksasta, Intiasta, Meksikosta, Vietnamista, Itävallasta, Ranskasta, Nepalista, Bangladeshista, Karibialta ja Kanadasta. Vaikka olemmekin eri ikäisiä, opiskelemme eri aloja, sekä olemme kotoisin eri maista, uskonnoista, ja kulttuureista, löydämme silti toisistamme paljon samaistumispintaa. On myös hassu ajatella, miten pitkälle huumori voikaan yhdistää ihmisiä. Olen jo nyt harmissani siitä, että joudun sanomaan hyvästit kaikille ystävilleni täällä palatessani kotiin. Yritän kuitenkaan olla miettimättä sitä liikaa ja nauttia vain matkasta.