Niagaran putoukset ovat luultavasti Kanadan suosituin vierailukohde. Myös minä halusin nähdä ne, kun tiesin matkustavani Torontoon. Tästä postauksesta löydät tietoa putouksista sekä oman kokemukseni päiväretkestä Niagaralla.

Niagaran putoukset

Niagaran putoukset ovat maailman suosituimmat vesiputoukset. Putoukset koostuvat yhteensä kolmesta putouksesta Kanadan ja Yhdysvaltain rajalla. Suurin putouksista, Horseshoe Falls eli Hevosenkenkäputous, sijaitsee Kanadan puolella. Kaksi pienempää ovat nimeltään American Falls sekä Bridal Veil Falls. Putouksissa virtaa noin 2,8 miljoonaa litraa vettä sekunnissa. Vuosittain miljoonat turistit käyvät ihailemassa putousten mahtipontista näkymää.

Niagaran putoukset eivät ole pelkät putoukset, vaan alue levittyy myös laajemmalle. Putousten läheisyydessä sijaitsee esimerkiksi useita hotelleja, kasino sekä ravintoloita. Mikäli haluat siis viipyä pidemmän aikaa kuin vain päivän, sekin onnistuu.

Matka putouksille

Niagaralle pystyy matkustamaan itsenäisesti junalla, mutta halusin päästä helpolla, joten varasin itselleni päiväretken Queen Tours -operaattorin kautta. Kaikki sujui varauksesta lähtien mutkitta! Päiväretken hinta heidän kauttaa maksoi noin 120 €, ja se sisälsi edestakaisen matkan minibussilla Niagaralle, muutaman nähtävyyden matkan varrella, sekä liput risteilylle ja kävelyyn putouksilla. Olin saapunut Torontoon tiistai-iltana, ja heti seuraavana aamuna 7.30 bussimme lähti Ontario Royal Museumin pihalta kohti Niagaran putouksia. Seuraava pysäkki ei suinkaan ollut itse putoukset, vaan matkaan sisältyi myös kolme muuta pysähdystä, ennen kuin olisimme perillä.

Ensimmäiseksi pysähdyimme nähtävyydelle nimeltään Floral Clock. Se oli valta viistossa seisova kello, jonka alusta koostui kukista ja kasveista. Istutukset uusitaan kahdesti vuodessa. Kello oli itsessään ihan nätti, mutta lähellä ei ollut juurikaan muuta nähtävää. En siis laskisi tätä pakolliseksi nähtävyydeksi, mikäli matkaat kohti putouksia. Pysähdyimme tämän jälkeen viideksi minuutiksi lyhyen matkan päässä sijaitsevalle jyrkänteelle, josta avautui kaunis näkymä joelle.

Kolmannen ja viimeisen pysähdyksen ennen putouksia teimme paikkaan nimeltä Maple Leaf Place, joka oli selvästi olemassa ainoastaan turisteja varten. Paikka koostui ravintola-kahvilasta, matkamuistomyymälästä sekä vaahterasiirappitehtaasta. Kaikille turisteille oli tarjolla ilmainen vaahterasiirappimaistelu, jossa sai maistaa kolmea eri siirappilaatua. Mukana maistelussa oli myös kaksi erilaista suklaata. Maistelun yhteydessä pystyi seuraamaan lasin takaa vaahterasiirappipullojen liikettä tehtaalla. Tämäkin on todennäköisesti vain mainostemppu, en tiedä paljonko tuotetta oikeasti edes valmistetaan kyseisessä paikassa tai kuinka kauan toiminta on ollut käynnissä. Kaikille turisteille annettiin myös alennuskuponki mihin tahansa paikan palveluun, jonka käytin kuitenkin vain ruokaan. Tämäkin tietysti vain kannustaa käyttämään rahaa heidän palveluihinsa, joissa hinnat on jo valmiiksi nostettu korkeiksi.

Risteily putouksille & kävely niiden takana

Viimein noin puoli kahdentoista aikaan pääsimme perille putouksille. Jo pelkästään autosta katsottuna näkymät olivat upeat! Varaamaani retkeen kuuluivat kävely Hevosenkenkäputousten takana eli Journey Behind The Falls, sekä risteily putouksille eli The Maid of The Mist. Ensin oli vuorossa kävely putousten takana. Lipun hintaan kuului keltainen kertakäyttösadetakki, joka todellakin tulee tarpeeseen. Putousten juurella ”sataa” todella rajustikin, ja ilman sadetakkia kyllä satavarmasti kastuu. Myös kohina on tietenkin melkoinen. Näkymät ovat kuitenkin upeat!!! En niinkään välittänyt putouksen takaisista tunneleista, joissa kirjaimellisesti käytiin putousten takapuolella veden virratessa huimaa vauhtia ohi. Siellä ei juurikaan nähnyt mitään, vesi vain virtasi ohi. Paras osuus oli putouksen vierellä, jossa pääset seisomaan aivan vesiputousten läheisyyteen.

En osaa sanoa, kuinka pitkät lippujonot aktiviteetteihin on paikan päällä. Kuten yleensä kaikkialle muuallekin, kannattaa myös tämän paikan aktiviteetteihin ostaa liput jo etukäteen. Itselleni molempien aktiviteettien liput sisältyivät jo ostamaani päiväretken hintaan, joten minun ei tarvinnut paikan päällä murehtia niistä ollenkaan.

Otin useita kuvia suihkuavasta vedestä huolimatta, ja pyytelin tuntemattomia kuvaamaan minua. Suurin osa kuvista osoittautui täysin suttuisiksi, koska vettä tuli niskaan koko ajan. Muutama onnistunutkin kuitenkin löytyi. Mikäli matkaat Niagaralle, kannattaa ehdottomasti käydä myös kävelyllä putousten vierellä!

Nopeasti tämän jälkeen oli risteilyn vuoro. Ylhäältä katseltuna näky on mielestäni huvittava, kun Kanadan puolelta risteilevillä on päällään punaiset sadetakit, ja puolestaan Yhdysvaltojen puolelta risteilevillä siniset. Risteilyn kesto on noin 20 minuuttia, ja sen aikana todella risteillään putousten juurelle. Hintaan kuuluva sadetakki jälleen kannattaa, (vaikka haluaisitkin esteettisiä kuvia Instagramiin, kuten minä) sillä vettä sataa päälle vielä kovemmin, kuin putousten vierellä.

Risteilyn aikana pääsee näkemään läheltä Hevosenkenkäputousten lisäksi myös kaksi pienempää putousta. Pakko kuitenkin myöntää, että eivät pienemmät putoukset vedä laisinkaan vertoja Kanadan puolella sijaitseville putouksille. Alus viipyy Hevosenkenkäputousten juurella vain hetken aikaa, kunnes se kääntyy ympäri ja palaan takaisin satamaansa. Lyhyen hetken aikana ehdii kuitenkin nauttia koko komeudesta, ja aikaa jää myös kuville. Vettä tulee vasten kasvoja melkoisella voimalla, mutta se ei kokemusta haittaa, päin vastoin. Aluksesta käsin näet putouksen aivan läheltä, niiden juurelta, kuulet valtavan kohinan sekä tunnet suihkuavan veden. Aivan uskomaton kokemus!

Vinkki: ota mukaan toiset kengät / sandaalit ja kuivat vaatteet, mikäli päiväsi jatkuu vielä pitkään risteilyn jälkeen. Vaatteet ja kengät tulevat kastumaan sadetakista huolimatta.

Matkustaessasi Niagaralla risteily on aivan pakollinen, älä siis ainakaan arastele sen suhteen!

Itse putouksista nauttimisen jälkeen aikaa jäi vielä tutustua aivan läheisyydessä sijaitsevaan Clifton Hill -alueeseen. Clifton Hill alue on puhtaasti turisteja varten tehty viihdekatu aivan putousten vieressä, josta löytyy tekemistä ravintoloista ja kahviloista arcadeen, kummistustaloihin ja minigolfiin. Nimensä mukaan katu on pitkä nouseva mäki, jonka varrella kaikki viihde sijaitsee.

Kävin itse vain syömässä ensimmäisessä ravintolassa, joka tuli vastaan, ja muuten vain kävelin katua edestakaisin katsellen paikkoja. Lapsiperheille tekemistä löytyy hurjasti, lapset varmasti viihtyisivät lukuisissa aktiviteettikeskuksissa monia tunteja. Ymmärtääkseni alueella on kuitenkin myös vilkas yöelämä.

Loppuarvioni kokemuksesta

Oliko tämä kaikki rahan arvoista? Tekisinkö retken uudelleen? Suosittelenko vierailua Niagaran putouksilla?

EHDOTTOMASTI!!!

Tällaista et näe monessakaan paikassa maailmassa. Tai, no, ehkä näet, mutta et pääse kokemaan sitä itse näin läheltä. Paikka on mielestäni suorastaan lumoava, ja pidin siitä kovasti. Aktiviteetteja löytyy alueelta koko perheelle, mutta aika kuluu nopeasti myös pelkkien putousten parissa. Pienenä miinuksena täytyy mainita paikan turistinen tunnelma, mutta ymmärrettävästi se kuuluu asiaan.

Täytyy vielä mainita, että vierailuni aikaan sää oli vielä todella lämmin, mutta putouksilla vierailu on suosittua myös talviaikaan. Lisäksi tein vain päiväretken, joten en päässyt näkemään sitä, kuinka putoukset valaistaan iltaisin erivärisillä valoilla. Jos siis jotakin jäi seuraavaan kertaan, niin haluan ehdottomasti yöpyä alueella vähintään yhden yön nähdäkseni ne.

Seuraavissa postauksissa lisää seikkailustani sekä opiskelustani Reginassa. Käy lukemassa myös edellinen postaukseni Torontosta!