Tässä postauksessa palataan vuoteen 2022, jolloin lähdimme hyvän ystäväni kanssa viideksi viikoksi reilaamaan Eurooppaan. En tarkalleen ottaen muista, mistä sain innostuksen lähteä reilaamaan, mutta siinä kiehtoi useisiin eri maihin, kaupunkeihin ja kulttuureihin tutustuminen kerta heitolla. Luin silloin joitakin matkablogipostauksia, jotka käsittelivät Euroopan läpi reilaamista sekä katsoin aiheesta myös YouTube-videoita. Reilatessa välimatkat matkustetaan junilla ja busseilla, joita ei tule perinteisemmän lomamatkan aikana juuri käytettyä. Kohteita on useita, matkat ovat pitkiä ja kesällä päivät ovat kuumia, joten ei interrail mikään varsinainen lomamatka ole. Entisestään minua innosti myös jotkut tuttuni sosiaalisessa mediassa, jotka olivat käyneet reilaamassa tai tehneet pidempiä reissuja useita kohteita kiertäen. Halusimme tietenkin seikkailumme olevan onnistunut ja ikimuistoinen. Olimme alkaneet ideoimaan reissua jo vuotta aiemmin, joten tiesin, että rahaa oli säästettävä. Asuin vielä kotona ja tein kahta työtä, joten sain suurimman osan rahoistani säästöön.

Suunnitelmamme oli lentää ensin Saksaan, ja sieltä matkustaa lähinnä Länsi-Euroopan maita läpi. Matkan alkaessa meillä ei ollut paluulentoa kotiin, koska halusimme tehdä kotiinpaluusta joustavaa, emmekä vielä edes tienneet mikä kaupunki olisi viimeinen kohteemme. Interrail-reissun suunnitteluun kului paljon aikaa, sillä onhan viisi viikkoa pitkä aika, jos suunnittelee olevansa liikkeellä koko ajan. Monet eivät suunnittele interrailiansa mitenkään, mutta me päätimme miettiä reittiä ja majoituksia etukäteen. Interrail-passin hankkiminen, majoitusten etsiminen, juna-aikataulujen selvittäminen, kohteisiin tutustuminen sekä ennen kaikkea budjetin laatiminen vaativat aikaa ja vaivaa. Heti lähtötelineissä huomasimme, ettei kaikkea kuitenkaan voi eikä edes kannata suunnitella tarkalleen etukäteen.

Ensimmäinen kohde: Berliini, Saksa

Lensimme sunnuntaina kesäkuun 12. päivä Helsinki-Vantaalta Berliiniin, mistä matkamme alkoi. Lennon piti olla alun perin vasta maanantaina ja silloin myös ensimmäinen majoitusvarauksemme alkoi. Halpalentoyhtiöille on kuitenkin enemmän sääntö kuin poikkeus muuttaa aikatauluja suuntaan jos toiseen, joten lentomme siirtyi jo sunnuntai-illalle. Olimme kuitenkin niin innokkaita ja seikkailunhaluisia, että ajattelimme pärjäävämme yhden yön lentokentällä, joten emme vaivautuneet varaamaan uutta majoitusta ensimmäiselle yölle. Ja totta se oli, pärjäsimme kyllä, mutta totesimme, että tämä saa olla ensimmäinen ja viimeinen yömme ilman majapaikkaa. Kun saavuimme lentokentälle, siellä oli yksi kauppa auki, josta haimme juotavaa ja salamia iltapalaksi. Nukuimme sen mitä pystyimme pyyhkeidemme päällä lentokentän lattialla, rinkat sidottuina yhteen ja toisiimme kiinni. Olihan siinä jännitystä ja niin edelleen, mutta en kyllä suosittele tätä kenellekään. Kun selkämme olivat jäykkiä kuin rautakanget kovalla lattialla makaamisesta, siirryimme aamun sarastaessa nukkumaan tuoleille, joilla odotimme siihen asti kunnes pääsimme kirjautumaan sisään hostelliimme.

Hostellimme Berliinissä oli nimeltään New Hostel Berlin Mitte. Se oli pieni ja kodinomainen hostelli, jonka omistaja ei puhunut englantia. Hän kuitenkin ystävällisesti viittoi meidät huoneeseemme, jossa oli saapuessamme myös kaksi muuta yöpyjää. Berliinissä kävimme katsomassa Brandenburgin porttia, East Side Gallerya sekä holokaustin muistomerkkiä. Kaupunki ei mielestäni ollut mitenkään nätti, ja kaduilla notkui aikuisia soittamassa teknomusiikkia, mikä meitä tietenkin huvitti. Paikallisesta ruoasta ei jäänyt mitään erityistä mieleen, paitsi tietenkin McDonalds. Makuprofiililtaan ei kovin paikallista, mutta helppoa ja budjettiimme sopivaa.

Berliinissä ollessamme kävimme tietenkin teknoklubilla reiveissä, joista Berliini erityisesti tunnetaan. Onhan se elämys kenelle tahansa, mutta varsinkin itselleni, sillä en yökerhoista välitä juuri muutenkaan. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt siellä vallitsevasta tunnelmasta, eivätkä siellä ihmiset örveltäneet, toisin kuin Suomessa. Vietimme ensimmäisen illan kaksin ja tulimme takaisin hostellille vasta aamun sarastaessa. Kun huoneessamme vaihtuivat asukit, saimme uusia tuttavuuksia ja lähdimme myöhemmin heidän kanssaan seikkailemaan Berliinin yöelämään. Tutustuimme hostellin sisäpihalla toiseen huonetoveriimme, Englannista kotoisin olevaan poikaan, joka matkusti yksin.  Hän suostui eräänä iltana pelaamaan kanssamme, kun halusimme opetella pelaamaan shakkia. Emme kuitenkaan oppineet peliä, ainakaan kovin hyvin, enkä ole sen jälkeen kertaakaan varmaan edes nähnyt shakkilautaa. Tutustuimme myöhemmin vielä toiseen huonetoveriimme, korealaiseen tyttöön sekä hänen kiinalaiseen ystäväänsä. Lähdimme tällä kokoonpanolla illanviettoon, tällä kertaa toiselle klubille. Olimme kaikki todella erilaisista lähtökohdista, mutta ilta oli hauska ja unohtumaton. Vaikka jatkoimmekin kaikki omiin suuntiimme Berliinistä, seuraamme kaikki edelleen toisiamme sosiaalisessa mediassa.

Päällimmäisenä Berliinistä jäi mieleen yksittäinen hieno metropysäkki, East Side Galleryn suutelevat miehet, uudet kohtaamiset hostellilla sekä klubit. En väitä, etteikö kaupungissa olisi muitakin ulottuvuuksia, mutta meidän kolmen yön pysähdyksemme Berliinissä näyttäytyi kutakuinkin tällaisena. Metrojärjestelmä oli mielestämme melko sekava myöhempiin kohteisiin verraten. Ystäväni piti kaupungista kovasti, mutta itseäni se ei päässyt vakuuttamaan. Berliinistä otimme suunnan kohti Amsterdamia.

Toinen kohde: Amsterdam, Alankomaat

Löysimme oikean junan Berliinistä Amsterdamiin vasta neljännellä yrityksellä. Istuimme kirjaimellisesti tunnin Amsterdamiin lähtevän junan vieressä rautatieasemalla, mutta emme ymmärtäneet sen olevan juuri se juna, jonka kyytiin meidän oli tarkoitus hypätä. Monen mutkan kautta kuitenkin saavuimme Amsterdamiin 16. kesäkuuta. Yövyimme BUNK Hostel Amsterdam -nimisessä hostellissa, joka oli eräänlainen kapselihostelli. Olimme hostellista positiivisesti yllättyneitä, sillä se oli moderni, hiljainen ja todella siisti. Kummallakin meistä oli oma pieni kapseli, jossa oli sänky, latauspaikat ja valot. Olimme aluksi hieman järkyttyneitä Amsterdamin hintatasosta, sillä se oli Berliiniin verrattuna huomattavasti korkeampi. Amsterdamissa jouduimme syömään kallista ruokaa, mutta joimme halpaa olutta sekä kävimme tietenkin kääntymässä Punaisten lyhtyjen alueella. Perjantai-iltana ruuhka keskustassa oli massiivinen, ja järjestyksenvalvojat olivat ohjaamassa ihmisten kulkusuuntaa. Kaupunki oli suhteellisen pieni, mutta eloisa. Pyöriä oli joka paikassa uskomattoman paljon, ja kaupunki jakautui joen kahdelle puolen. Jokea edestakaisin kulki lautta, jonka kyydillä mekin useasti matkasimme rannalta toiselle.

Eräässä kahvilassa vieraillessamme olimme tekemässä tilausta, kun mietimme suomeksi mitä tilaisimme. Tarjoilija oli sattumalta suomalainen, ja oli kiva vaihtaa ajatuksia hänen kanssaan reissustamme ja siitä, miten hän oli päätynyt töihin kahvilaan Amsterdamiin. Löysimme pienen levykaupan, jonka alakerrassa oli jonkinmoiset bileet. Olisimme halunneet vierailla Anne Frankin talossa, mutta liput olisi pitänyt varata jo kauan sitten etukäteen. Itse asiassa useampaan otteeseen huomasimme, että liput olisi kannattanut varata jonnekin etukäteen. Eräänä iltana puolestaan järjestin jännitystä elämäämme, kun unohdin lompakkoni rautatieasemalle. Olimme lähteneet myöhään illalla käymään junalla noin puolen tunnin matkan päässä Amsterdamista, mutta palasimme melko nopeasti takaisin kaupunkiin. Huomasin kuitenkin lompakkoni hukkuneen, joten otimme Uberin takaisin kaukaisemmalle rautatieasemalle. Lompakkoni lojui aseman penkillä, jolla olimme istuneet. Ihmettelen todella, miten tällaisella hajamielisyydellä selvisimme loppureissun kadottamatta mitään.

Ehkä hieman naurettavaa, mutta päällimmäisenä muistona Amsterdamista jäi mieleen Ripley’s Believe It Or Not -museo, jossa vierailimme. Museossa on kaikenlaisia erikoisia esineitä, asioita ja hahmoja. Jostain syystä muutuimme museossa aivan lapsiksi ja hihitimme kaikelle mitä näimme. Kuvasimme museosta videoita Instagramiin ja olemme useasti naureskelleet niille jälkeenpäin. Ei kovin olennaista Alankomaiden kulttuurin kannalta, mutta yksi lempi muistoistani silti. A’DAM Lookout -kattobaari oli vierailun arvoinen ja maisemat olivat upeat. Hauska mieleen jäänyt yksityiskohta on myös erinomaiset valmiit salaatit ja hyvät tomaatit. Amsterdam oli hyvin erilainen kuin Berliini ja ehdottomasti enemmän minun mieleeni. Amsterdam oli tunnelmallinen, melko pieni ja turvallisen oloinen kaupunki. Kolmen yön pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaamme Brysseliin.

Kolmas kohde: Bryssel, Belgia

Saavuimme junalla Brysseliin 19. kesäkuuta. Junamme pysähtyi matkalla yllättäen jonkun ongelman vuoksi, ja kaikki matkustajat poistettiin junasta, ja siirrettiin jälleen uuteen junaan. Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna aiempiin ongelmiimme junien kanssa. Välillä emme löytäneet oikeaa junaa, joskus emme huomanneet oman junamme jo lähteneen, junat saattoivat olla myöhässä, ja niin edelleen. Matka jatkui pienen pysähdyksen jälkeen taas sujuvasti.

Brysselissä menimme heti ensimmäisenä ostamaan valtavat perinteiset belgialaiset ranskalaiset majoneesilla. Tiesittekö muuten, että ranskanperunat ovat alun perin Belgiasta? Ystäväni ranskalaiset kuitenkin vahingossa tippuivat heti maahan, joten jaoimme yhdet. Brysselissä yövyimme kummitätini asunnossa, ja oli kiva päästä välillä hostellista yksityiseen asuntoon yöksi. Brysselissä kävimme katsomassa nähtävyyksistä Manneken Pis -patsaan ja Grand Palacen. Pyörimme lähinnä keskustassa, söimme belgialaisia vohveleita ja kävimme piknikillä. Saimme levätä kunnolla, joten matkaa oli taas hieman mukavampi jatkaa. Brysselistä suuntasimme seuraavaksi Pariisiin.

Neljäs kohde: Pariisi, Ranska

Saavuimme Pariisiin 22. kesäkuuta. Rakastan Pariisia. Olin käynyt kaupungissa kerran aiemmin ranskan kielen kurssilta opintoretkellä, ja rakastuin silloin kaupunkiin. Meillä ei ollut Pariisin jälkeen suunnitelmia seuraavalle viikolle, joten venytimme kolmen yön pysähdyksemme lopulta neljään yöhön. Kaupunki on valtava, joten siellä meillä ei tekeminen loppunut. Euroopan suurimmalta rautatieasemalta Gare du Nordilta suuntasimme tietenkin ensimmäisenä mäkkäriin syömään. Koko McDonaldsista syntyi vitsi reissumme ajalle, sillä kävimme melkein jokaisessa kohteessamme katsastamassa paikallisen mäkkärin menun.

Hostellimme oli nimeltään Auberge Internationale des Jeunes eli kansainvälinen nuorten hostelli. Hostelli oli suoraan sanottuna hirveä. Se oli luultavasti vanha vankila, tai niin ainakin päättelimme kolkoista huoneista ja käytävistä. Huone oli alkeellinen; siellä oli kerrossänky ilman lakanoita, pesuallas sekä ikkuna. Vessat ja suihkut olivat tietenkin yhteisiä, mutta nekin olivat kammottavia. Nukuin kaikki yöt pitäen omaa pyyhettäni peittona ja ystäväni puolestaan nukkui ilman peittoa, sillä meitä kuvotti hostellin petivaatteet. Varaukseen kuului myös ilmainen aamupala, eli ranskalaiseen tyyliin patonki, Madeleine-leivos, pillimehu, kahvi ja marmeladi. Pakko myöntää, että ei ollut kovin täyttävää, ja kävimmekin kahtena viimeisenä aamunamme viereisessä kahvilassa aamupalalla. Seitsemällä eurolla kahvilasta sai kahvin, mehun, pekonia, leivän ja munakkaan. Ei siis ollenkaan huono!

Ensimmäisenä iltana suuntasimme suoraan Eiffel-tornille, joka tietenkin on Pariisin sydän. Ystäväni osti meille törkeään 20 euron hintaan viinipullon, koska illalla lähimmät kaupat eivät olleet enää auki. Myös toinen päivämme kului suurilta osin Eiffel-tornilla ja sen ympäristössä. Nyt olimme kuitenkin jo viisaampia, ja haimme kolmen euron viinipullot ja halvat oluet etukäteen kaupasta. Kävimme Pariisissa katsomassa myös Riemukaarta ja Sácre-Coeurin kirkkoa sekä erästä hautausmaata Montmartressa. Maistoimme ranskalaista kaakaota, kreppejä ja macaroneja sekä joimme tietysti viiniä. Kävimme vielä muutaman kerran lisää mäkkärissä syömässä – ihan vain tasapainottaaksemme viinin ja patonkien vaikutusta, ettemme muuttuisi täysin ranskalaisiksi.

Vierailumme aikaan Pariisissa oli käynnissä interaktiivinen Pop Air -näyttely, jossa oli erilaisia valoilmiöitä, saippuakuplia, ilmapalloja sekä pallomeri. Bongasimme sen netistä sattumalta, ja kokemus oli upea! Kierros kesti reilun tunnin, ja sen jälkeen saimme jäädä ottamaan kuvia erilaisille kuvausseinille.

Pariisista jäi erityisesti mieleen halpa viini, illat Eiffel-tornin juurella, Pop Air -näyttely tunnelmalliset kahvilat ja kauniit kadut. Kävimme tietenkin myös pariisilaisessa yökerhossa nimeltään Duplex, mutta emme olleet kovin vakuuttuneita klubista, joten vierailu jäi lyhyeen. Olimme Pariisissa juhannuksen aikaan, ja Eiffel-tornin juurella pääsimme todistamaan ruotsalaisten juhannusperinteitä. Emme aiemmin olleet edes ajatelleet sitä, että vietämme juhannuksen Pariisissa. Havahduimme siihen kuitenkin ruotsalaisten tanssiessa ja laulaessa ringissä vieressämme nurmella.

Seuraava aamuna meidän oli tarkoitus lähteä jatkamaan matkaa. Yritimme pohtia, mihin kaupunkiin suuntaisimme ja millä junalla. Olimme joutuneet kirjautumaan ulos hostellista, ja istuimme nälkäisinä auringonpaahteessa jonkin apteekin edessä kadulla. Molemmilla oli kuuma ja nälkä sekä stressi siitä, mihin seuraavaksi päätyisimme. Emme riidelleet kertaakaan koko reissumme aikana, mutta on pakko myöntää, että sinä päivänä meitä kyllä koeteltiin. Soittelin juna-asemille ja syynäsimme Google Mapsista seuraavaa kohdetta. Viimein kuitenkin päädyimme matkustamaan Lyoniin, toiseen ranskalaiseen kaupunkiin. Juna-asemalla meitä odotti ilmastointi, kahvila ja latauspaikat ja siinä hetkessä se tuntui lottovoitolta. Odotimme junan lähtöä muutaman tunnin. Ilmastoidulla asemalla tulevaisuus alkoi näyttää taas hieman kirkkaammalta.

Viides kohde: Lyon, Ranska

Saavuimme Lyoniin 27. kesäkuuta. Olimme varanneet Airbnb -asunnon kävelymatkan päästä juna-asemalta. Asunto oli pieni, mutta siisti ja juuri sopivan kokoinen meille. Emme olleet tutustuneet kaupunkiin etukäteen, joten suoraan sanottuna vierailumme jäi aika suppeaksi. Tutkiskellessamme kaupunkia löysimme puiston, joka oli samalla ilmainen eläintarha. Siellä oli useita eksoottisia eläimiä, kuten kirahveja ja alligaattoreja. Niiden elinolot olivat suoraan sanottuna surkeat, esimerkiksi alligaattorilla on naurettavan pieni vesilätäkkö aitauksessaan. Olihan se ilmaiseksi aktiviteetiksi kiva käydä ihmettelemässä mitä kaikkea puistosta löytyi, mutta nykyään en ikinä maksaisi itseäni sisään eläintarhaan.

Puiston lisäksi kävimme tutustumassa seinämaalauksiin jollakin slummialueella. Lyonin vanha kaupunki oli tunnelmallinen ja täynnä pieniä kujia, kauppoja ja kuppiloita. Söimme vanhassa kaupungissa valtavat pasta-annokset ja illalla joimme paikallisessa pubissa kolmen euron viinilaseja. Teimme ruokaa myös asunnolla, eli siis ostimme oliiveja, salamia ja valmispastaa ja kokosimme ne lautaselle. Paremmalla valmistautumisella ja tutustumalla kaupungin historiaan olisi vierailusta varmasti saanut irti paljon enemmän. Seuraavaksi kohteeksemme valitsimme Geneven, joten kahden yön pysähdyksen jälkeen suuntasimme Sveitsiin.

Kuudes kohde: Geneve, Sveitsi

29. päivä kesäkuuta junamme saapui Geneveen. Geneve oli aivan erilainen kuin olimme kuvitelleet. Jostain syystä olimme molemmat kuvitelleet Sveitsin melko karuksi ja tylsäksi hieman pohjoismaiden kaltaiseksi maaksi. Saimme yllättyä kuitenkin positiivisesti, kun siellä paistoi aurinko täydeltä taivaalta, maisemat olivat kauniita ja tunnelma oli Etelä-Euroopan kaltainen. Olimme vuokranneet jälleen Airbnb-asunnon ja kävi ilmi, että olimme asunnon ensimmäiset vuokralaiset. Asuntoa vuokrasi nuori pariskunta, jotka eivät juuri puhuneet englantia. Pelkäsimme asunnon olevan totaalinen skämmi, sillä vuokraajien viestittely oli epäselvää ja asunto sijaitsi hieman kyseenalaisella alueella. Omistajat olivat kuitenkin todella mukavia, ja asunto oli suurempi ja kotoisampi kuin kuvista olimme olettaneet. Meillä oli jopa oma parveke!

Genevessä vietimme paljon aikaa paikallisella uimapaikalla, joka oli täynnä aurinkoa ottavia ja veteen hyppiviä ihmisiä. Vesi oli kristallinkirkasta ja tunnelmasta pystyi aistimaan paikallisten kesäloman. Teimme myös tuttavuutta vedessä polskuttelevien joutsenten kanssa, jotka eivät kylläkään olleet kovin ystävällisiä. Kävimme ensimmäistä kertaa elämässämme halal-ruokaa tarjoilevassa ravintolassa. Emme saaneet menusta juurikaan selvää, ja ainoa tuttu ruoka listalla olivat ranskalaiset. Ruoka ei ollut erityisen hyvää, mutta ei pahaakaan. Genevessä lähinnä söimme, uimme ja otimme aurinkoa. Seuraavaksi lähdimme suuntaamaan junalla kohti Firenzeä.

Seitsemäs kohde: Firenze, Italia

Saavuimme Firenzeen heinäkuun ensimmäisenä päivänä. Yöpaikkanamme oli tällä kertaa tunnelmallinen ja historiallinen huoneistohotelli nimeltään Palazzo Lombardo. Jopa hotellin nimi kuulostaa ylelliseltä. Huoneemme oli kaunis ja koristeellinen, ja sen huonekorkeus oli huima. Huone näytti paljon upeammalta ja ylellisemmältä kuin kuvissa, mutta mikä parasta, huoneessa oli ilmastointi. Firenzessä oli joka päivä tukahduttavan kuuma, joten ilmastointi huoneessa oli välttämätön.

Aamulla herättyämme saimme kokea italialaisen draamanäytelmän, sillä kävi ilmi, että hotellin henkilökunta oli majoittanut meidät väärään huoneeseen. Olimme saaneet paremman huoneen, mistä todellisuudessa olimme maksaneet. Sehän ei meitä haitannut, eikä henkilökunta loppujen lopuksi tehnyt muutoksia huonejärjestelyihin. Saimme siis pitää luksushuoneemme. Kiitos kuuluu vanhemmalle italialaiselle vastaanoton rouvalle, joka eräänä iltana myös avautui meille italian politiikasta ja hallituksen toimista.

Firenzessä oli joka päivän neljäkymmentä astetta lämmintä. Paahduimme miltei kuoliaaksi siis joka päivä heti kun astuimme ovesta ulos. Firenzessä kävimme Uffizin taidegalleriassa, näköalakukkulalla ja pyörimme ympäri kaupunkia katsomassa pienempiä nähtävyyksiä. Tosin taidegalleriassa vierailukin jäi lyhyeen, kun kävelimme vahingossa väärästä ovesta ja päädyimme ulos, emmekä vaivautuneet enää kiertämään rakennusta päästäksemme uudelleen sisälle. Kuumuudessa oli raskasta kävellä pitkään ja kiertää paikkoja, mutta jaksoimme yllättävän hyvin tutustua kaupunkiin. Matkat kuljimme päivisin lähinnä kävellen tai pummilla julkisissa liikennevälineissä, ja illalla vuokrasimme pyörät. Puolustuksekseni sanon, että matkalippujen ostaminen Italiassa oli tehty mahdottomaksi. Mitään sähköistä maksutapaa ei ollut, mutta emme myöskään löytäneet paikkaa mistä ostaa fyysisiä lippuja. Söimme muutaman kerran pizzat Mister Pizza -nimisestä ravintolasta, joka vaikutti olevan suosittu italialaisten baari-illan jälkeisissä tunnelmissa. Pizzat olivat meille kuitenkin reissumme parhaat. Joimme täälläkin halpaa viiniä ja viinan huuruisia drinkkejä. Kirjoittaessani tätä havahdun siihen, että joimme viiniä lähes tulkoon jokaisessa kadun kulmassa johon pysähdyimme.

Firenze oli kerrassaan ihana! Kaupunki oli todella kaunis ja kadut olivat yölläkin täynnä tanssivia ja laulavia ihmisiä. Rakennukset olivat upeita ja koristeellisia, ja kaupunki oli täynnä taidetta. Ruokakin oli hyvää ja viini halpaa. Keskustassa oli useita patsaita, joita ihastelimme. Katusoittajat ilostuttivat kadunkulmilla ohikulkevien päivää. Oli kuitenkin aika jatkaa matkaa Italiassa idän suuntaan.

Kahdeksas kohde: Rimini, Italia

Halusimme reissuumme sisältyvän myös kunnon rantalöhöilyä. Italialainen kaupunki Rimini vaikutti juuri siihen sopivalta, ainakin kuvien perusteella. Olimme Riminissä perillä 4. heinäkuuta ja tarkoitus oli viettää siellä seuraavat kolme yötä. Heti alkuunsa rautatieasemalla ystäväni tilasi laten ja sai eteensä lämmintä maitoa hänen toivomansa kahvijuoman sijaan. Taitaa olla tyypillinen moka, jos ei ole juuri ollenkaan tutustunut italian sanastoon tai kahvikulttuuriin. Olisi varmaan tällöinkin vaan pitänyt tilata viiniä tai olutta, ettei olisi tullut mitään epäselvyyttä tilauksesta.

Saavuimme Riminiin 4. heinäkuuta. Rimini on koillisessa sijaitseva italialainen rantakaupunki. Olimme varanneet kaupungista hotellin, ja otimme taksin juna-asemalta suoraan hotellille. Hotellin nimi oli Hotel Laika, ja se oli melko pieni, mutta siisti ja pääsimme kirjautumaan pikimmiten. Huoneemme ei ollut erikoinen, mutta kyllä siellä kolme yötä nukkui hyvin. Heti ensimmäisenä yönä heräsin hirmumyrskyyn, joka riehu hotellimme ulkopuolella. Ystäväni nukkuessa katselin ulos ikkunasta ja olin täysin varma, että hotellimme lentää kuin tuhka tuuleen tämän yön aikana. Selvisimme kuitenkin aamuun ja sää oli muuttunut kirkkaaksi ja aurinkoiseksi. Myös aamupala kuului varaukseen, mutta ensimmäisenä aamuna pistimme merkille, että kaikkia kylmätuotteita säilytettiin lämpimässä. En tiedä mitä odotuksemme olivat olleet kaikista näistä ilmaisista aamupalalupauksista, mutta eivät ne ainakaan ylittyneet.

Riminissä aika kului lähinnä rannalla maaten. Emme tietenkään maksaneet rantatuoleista, vaan yritimme kaikki päivät pakoilla maksun kerääjää. Eräänä päivänä myös vuokrasimme polkuveneen, jolla porskuttelimme kauemmas rannasta. Se taisi olla ainoa aktiviteettimme koko Riminissä vierailun ajalta. Söimme rantakahviloissa ja kävelimme rantakatua edes takaisin. Riminin huomattava huono puoli oli se, että siellä haisi pahalle. Myös merivesi näytti, vaikutti ja haisi jokseenkin erikoiselle, joten vaikka rannalla makoilimmekin, emme käyneet kovin useasti uimassa.

Rimini näytti kuvissa huomattavasti upeammalta kuin se todellisuudessa oli. Se oli jämähtänyt täysin menneisyyteen, eikä nykypäivästä ollut juuri merkkiäkään. Kaikki paikat olivat ränsistyneitä ja hotellit kulahtaneen näköisiä. Rannalla haisi ja merivesi oli ällöttävää. Kyllä me siellä kolme yötä saimme kulutettua, ja rantakohde kaiken kaupungissa rymyämisen jälkeen tuli tarpeeseen. Saimme levätä ja kerätä energiaa sekä katsella auringonlaskuja rannalla. Rantahiekka ja auringonvarjot saivat kuitenkin jäädä sikseen, sillä seuraavaksi suuntasimme Roomaan.

Yhdeksäs kohde: Rooma, Italia

Junamme saapui Roomaan 7. heinäkuuta. Ensimmäisenä kävimme tietenkin syömässä mäkkärissä. Majoituksemme Roomassa oli eräänlainen leirintäalue, Roma Camping In Town, josta olimme vuokranneet oman ”kontin”. Kontti näytti sisältä hieman hotellihuoneelta ja meillä oli oma suihku, vessa ja sänky. Huone oli muutenkin yllättävän siisti. Alueella oli myös ravintola sekä uima-allas, joten majoituspaikka vaikutti oikein hyvältä tarpeisiimme. Ainoa miinus oli, että leirintäalue oli todella kaukana keskustasta ja matka kesti noin tunnin täpötäydellä bussilla. Niin kuin olimme aavistelleetkin, Italiassa julkinen liikenne oli käsittämättömän surkea. Huomasimme sen jo saapuessamme Italiaan, mutta Roomassa se löi vasten kasvoja. Bussit ja metrot eivät ikinä tulleet aikataulussa, jos tulivat ollenkaan.

Rooman nähtävyyksien kierteleminen jäi mielestäni meiltä aika suppeaksi. Osasyynä oli väsymys ja kuumuus, mutta myös majapaikkamme sijainti varmasti vaikutti asiaan. Kävimme kuitenkin Colosseumilla, joka oli valtava ja aivan uskomaton sekä Fontana Di Trevillä. Roomasta kohokohtana jäi mieleen kuitenkin Måneskinin keikka. Måneskin esiintyi Roomassa Circo Massimolla, ja olimme ajoittaneet Rooman pysähdyksemme niin, että pääsemme keikalle. Olimme keikalla melko edessä permannolla, ja se oli kyllä uskomaton elämys. Oli mahtavaa päästä bändin keikalle sen omassa kotimaassaan. Keikalla oli tietenkin valtava määrä ihmisiä, mutta tunnelma oli sanoin kuvailematon. I WANNA BE YOUR SLAVE soitettiin tietenkin kahdesti ja keikka oli alusta loppuun aikamoista tykitystä. Olimme kuunnelleet Måneskinia koko matkan ajan emmekä keikan jälkeen ollenkaan sen vähempää. Jatkot vietimme kaksin pizzeriassa syömässä ja puhumassa illan tapahtumista.

Rooma oli ihastuttava, mutta tuntuu, että näimme siitä vain raapaisun. Haluan ehdottomasti mennä joskus uudelleen Roomaan, sillä päällimmäisenä sieltä jäi mieleen Colosseum, ja tiedän, että kaupunki ulottuu paljon muuallekin. Huono julkinen liikenne jäi pahana makuna suuhun, sillä en eräänä iltana yksin haahuillessani meinannut päästä takaisin leirintäalueelle ollenkaan. Rooma sai jäädä taakse ja seuraavaksi palaisimme takaisin Saksaan.

Kymmenes kohde: München, Saksa

Saavuimme Müncheniin illalla 12. heinäkuuta. Münchenistä olimme varanneet hostellin. Huoneessamme oli kaksi muuta kerrossänkyä ja vaihtuvia huonetovereita. Hostelli oli kuitenkin siisti ja moderni, joten viihdyimme siellä hyvin. Münchenissä kiertelin kaupunkia suurilta osin itsekseni, koska ystäväni oli tullut kipeäksi. Hän suurilta osin lepäsi ensimmäiset päivät hostellilla, ettei koko loppureissu menisi kokonaan pilalle. Häntä oli aiemmin jo koetellut Pariisissa jokin allergia tai ihottuma, joten pelasimme varman päälle.

München oli tunnelmallinen ja mielestäni saksalaisia perinteitä huokuva kaupunki. Kävelin ympäri kaupunkia, en sen ihmeellisemmin ollut ottanut selvää nähtävyyksistä. Kävimme ystäväni kanssa jalkahoidoissa ja syömässä schnitzel-hampurilaiset. Join myös eräänä iltana elämäni parhaan oluen, vaikka en olutta usein juokaan. Istuimme muutamana iltana sillalla junaraiteiden yläpuolella, mikä tuntui olevan myös alueen nuorten illanviettopaikka. Kuuntelimme musiikkia ja tuijottelimme juuri lakattuja varpaitamme. Emme oikeastaan muuta silloin kaivanneet, juttelimme kaikesta matkan varrella koetusta.

Interrailimme lähestyi loppuaan. Münchenissä jouduimme sanomaan toisillemme hyvästit, sillä olimme sopineet jatkavamme eri kohteisiin. Nämä kohteet olivat reissumme viimeiset, emmekä halunneet joutua tinkimään siitä, missä viettäisimme reissumme viimeiset päivät. Minä halusin mennä vielä Puolaan, kun taas ystäväni kaipasi takaisin Berliiniin. Päätimme siis jakautua hetkeksi, mutta lentää kuitenkin yhteisellä lennolla Puolasta takaisin Suomeen. Siispä nyyhkyttelimme viimeisenä iltanamme Münchenissä aasialaisen ruuan äärellä matkamme viimeisiä yhteisiä hetkiä, ja seuraavana aamuna suuntasimme omille reiteillemme.

Yhdestoista kohde: Krakova, Puola

Tein matkaa Krakovaan kuusi ja puoli tuntia bussissa pelkän vesipullon kanssa. Matka ei kuitenkaan tuntunut pitkältä, sillä viestittelin ystävieni kanssa ja kuuntelin musiikkia. Katselin auringonlaskua bussin ikkunasta ja suunnittelin kuinka viettäisin päiväni Krakovassa. Bussi oli perillä myöhään illalla heinäkuun 14. päivänä ja sain ikäväkseni huomata, että Krakovassa satoi kaatamalla. En meinannut löytää ulos linja-autoasemalta, eikä kukaan osannut puhua englantia tai halunnut olla muutenkaan avulias. Aloin jo mennä hieman paniikkiin, sillä linja-autoasema vaikutti monimutkaiselta kuin lentokenttä, josta en löytänyt ulospääsyä. Lopulta vain lähdin kävelemään jotakin autoramppia alaspäin ja päädyin kadulle. Otin Uberin hotellilleni ja lähdin hakemaan iltapalaa. Hotellini oli nimeltään Hotel Alef, ja se oli jokseenkin kulahtanut ja tunkkainen. Jokaisena iltana minua hieman pelotti olla huoneessani, sillä vanhat huonekalut, liinavaatteet ja sisustus olivat hieman karmivia. Hotelli oli kuitenkin siisti ja sijaitsi melkein keskustassa, joten vietin siellä kolme yötä hyvin.

Sain paljon vinkkejä isältäni Krakovaan, koska hän on käynyt Puolassa useaan kertaan. Vierailin maanalaisella Wieliczkan suolakaivoksella, jonne tehtiin opastettuja kierroksia. En muista kuinka monet portaat kävelimme alaspäin sulakaivokseen, mutta alas päästessämme pohkeeni olivat niin krampissa, etten pystynyt seisomaan paikallani. Opasta kuunnellessani ja muiden ryhmäläisten ympäröimänä yritin siis todella rennosti kävellä paikallani lähes koko ajan, sillä jalkani vain tärisivät. Jaloista huolimatta kaivos oli aivan upea. Kuulimme sen historiasta ja näimme suolasta veistettyjä teoksia. Suurin osa kaivoksen seinistä oli suolaa, ja viivyttyämme kaivoksessa jonkin aikaa pystyimme maistamaan ilmasta suodattuneen suolan huulillamme. Suosittelen ehdottomasti vierailemaan kaivoksessa, jos joskus matkustatte Krakovaan.

Krakovasta tein myös päiväretken Auschwitzin keskitysleirille. Keskitysleiri sijaitsee noin 50 kilometriä Krakovasta, ja tein sinne retken minibussilla muun ryhmän kanssa. Auschwitz-Birkenaun oli suurin natsien keskitysleireistä, ja siellä kuoli yli 1,1 miljoonaa ihmistä. Nykyään paikka toimii museona, sekä arkisto-, tutkimus-, konservointi- ja julkaisukeskuksena. Vierailun tunnelma oli synkkä, hautajaismainen. Kuljimme ryhmänä hiljaa oppaan perässä ja useassa paikassa kuvaaminen sekä metelöinti oli kiellettyä. Otin muutaman kuvan rakennuksista ulkopuolelta, mutta sisäpuolella halusin kuunnella ja kunnioittaa alueen historiaa. Auschwitch on äärettömän surullinen paikka. Suosittelen vierailua, se tehdään kunnioittavasti sekä se herättää ajatuksia ja antaa perspektiiviä omaan elämään.

Hauska sattuma oli, että päiväretkellämme sattui olemaan myös itseni lisäksi toinen suomalainen. Bussiin noustessaan hän esitteli itsensä Mariaksi, ja kuulin heti hänen puheessaan suomalaisen soinnun. En kuitenkaan heti uskaltanut sanoa mitään, sillä kävin ajatuskelaa päässäni siitä, jos erehtyisinkin. Myöhemmin kuitenkin keräsin rohkeuteni ja kysyin suoraan: Ootko säkin suomalainen? Hän iloisesti vastasi myöntävästi. Vaihdoimme koko loppumatkan ajatuksia keskitysleiristä ja puhuimme muutenkin omista elämistämme sekä siitä, miten olimme päätyneet Puolaan.

Interrail tulee päätökseensä

Sovimme näkevämme ystäväni kanssa Varsovan lentokentällä. Kun olimme juuri viettäneet reilun kuukauden yhdessä, tuntui kolmen yön ero paljon todellista pidemmältä. Riemu oli tietenkin käsin kosketeltavissa, kun kävelimme toisiamme kohden. Vaihdoimme heti kuulumiset viime päivien ajalta, ja kävi ilmi, että olimme käyttäneet ne hyvin eri tavoin. Kumpikin meistä oli silti mielissään siitä, että saimme viettää viimeiset reissupäivämme niin kuin halusimme. Saimme kumpikin juuri sen päätöksen, minkä halusimmekin.

Niinpä me lensimme luultavasti maailman pienimmällä Finnairin lentokoneella Puolasta takaisin Helsinki-Vantaalle. Päivittelimme koko lennon ajan interrailin parhaita kohokohtia. Emme muistaakseni ottanut enää paluulennolla viiniä emmekä olutta, joten senkin nojalla reissumme oli virallisesti päättynyt. Vaikka viiden viikon jälkeen aloimme olla aika väsyneitä, olisimme voineet jatkaa pidempäänkin. Kukapa ei? Oli hassua kuulla suomen kieltä lentokoneessa, aivan kuin olisimme olleet pidemmänkin pätkän puhumatta tai kuulematta suomea. Isäni tuli hakemaan meidät lentokentällä, ja halasi meitä kumpaakin. Unohtumaton ja ikimuistoinen viiden viikon reissumme Euroopassa tuli nyt päätökseen.

Valehtelematta, puhumme kesästä 2022 aina, kun tapaamme ystäväni kanssa. Näiden kaikkien kohteiden lisäksi olennaista koko retkellä oli tietysti junamatkat. Junamatkoilla kuuntelimme Jäljillä-podcastia ja omaa soittolistaamme yhteisillä kuulokkeilla sekä usein vain nukuimme. Matkustimme niin paremmissa kuin kehnommissakin junissa, joissa netti harvemmin toimi ja paikat olivat parhaat päivänsä nähneitä. Kirjoitan tätä postausta lähestulkoon itku silmässä, välillä naurahdellen kaikille kommelluksille. Toivottavasti tämä postaus välittää teille lukijoille elämänjanoa sekä matkailun huumaa! Kirjoittaisin mielelläni lisää esimerkiksi vinkeistä interrailille, budjetistamme tai muista reissumme yksityiskohdista.

Jaa ideasi, ajatuksesi ja kommenttisi postauksesta alas!